Music World
 
Исполнители:
 
 
 
English versionSwitch to English 
Indica
Indica


Информация
Откуда Helsinki, Finland
Жанры Pop Rock
Alternative Rock
Symphonic metal
Годы 2001—н.в.
Лейблы Nuclear Blast
Сайт Website
Состав
Jonsu
Heini
Sirkku
Jenny
Laura



Music World  →  Тексты песен  →  I  →  Indica  →  Дискография  →  Ikuinen Virta

Альбом Indica


Ikuinen Virta (2004)
2004
1.
2.
3.
4.
5.
6.
7.
8.
9.
10.
11.
. . .


Huoneeseen astuu tuo saalistaja
lumoaa kauneudellaan
Tuijottaa ujot silmät nurkasta
Niihin ei vilkaisekaan

Uinuvat haaveet taas yö herättää
ehkä hän aamuksi jää

Hän poistuu varmoin askelin
yöhön hämärään jo häviää
Taas yksin niin kuin ennenkin
Ei muuta jää kuin pimeää

Hohtavat on hampaat saalistajan
Hymyssään lämpö ei näy
Uhrinsa valmiin hän vie mukanaan
vuoteelle kylmälle käy

Uinuvat vaistot taas yö herättää
ehkä hän aamuksi jää

Hän poistuu varmoin askelin
yöhön hämärään jo häviää
Taas yksin niin kuin ennenkin
Ei muuta jää kuin pimeää

Kerran valon näki
nyt hän pitää unelmastaan lujaa kiinni
irti päästä ei
Vuodet vaihtuu, ihmisetkin unohtuu
vaan saalistaja sielun pitää, päästä ei

Hän poistuu varmoin askelin
yöhön hämärään jo häviää
Taas yksin niin kuin ennenkin
Ei muuta jää kuin pimeää

. . .


Ei yhdessä ei erikseen
En tiedä mitä kanssas teen
Me vanhat virheet toistetaan
me nauhat loppuun kelataan
ja aina samaan palataan

Scarlett jää pihaan katsomaan
kun Rhett pois lähtee vaunuillaan
ja ajaa yksin taivaanrannan taa

Scarlett jää pihaan katsomaan
vain tuuli liikkuu hiuksissaan
se kuiskaa "sä et koskaan häntä saa"

Ei meistä tehty filmiä
Pyyhkineet eivät silmiä
ihmiset meidän vuoksemme
vaikka kadotimme onnemme
Ei kukaan jäänyt suremaan

Scarlett jää pihaan katsomaan
kun Rhett pois lähtee vaunuillaan
ja ajaa yksin taivaanrannan taa

Scarlett jää pihaan katsomaan
vain tuuli liikkuu hiuksissaan
se kuiskaa "sä et koskaan häntä saa"

Jälkeenpäin sen vasta tajuaa
toistimme vain vanhaa tarinaa

. . .


Mun vuodet vähenee
ne ilmaan ohenee
kuin savu taivaaseen

Mun jälkeeni ei jää
kai mitään kestävää
pois kaikki häviää

Mä hiekkalinnan teen
se vaipuu paikoilleen
ei kestä huomiseen

On turha rakentaa
polkua jatkuvaa
jos kaikki katoaa

Entä jos elämän ikuinen virta
katkeaa kuin lahonnut silta
Entä jos eksyn matkalla laivaan
voinko mä rakentaa tuhkasta taivaan?

Ainoa varma on vain tämä hetki
Heikolla jäällä käy sieluni retki
Anteeksi Luoja, rauhaasi vaivaan
voinko mä rakentaa tuhkasta taivaani?

Sä säästät lippaaseen
rahat käytät korkoineen
kai taloon kiviseen

Vaan miksi uskot niin
jos sulle pedattiin
vain sänky sammaliin

Entä jos elämän ikuinen virta
katkeaa kuin lahonnut silta
Entä jos eksyn matkalla laivaan
voinko mä rakentaa tuhkasta taivaan?

Ainoa varma on vain tämä hetki
Heikolla jäällä käy sieluni retki
Anteeksi Luoja, rauhaasi vaivaan
voinko mä rakentaa tuhkasta taivaani?

. . .


Minne värit meiltä haalistui?
Minne kauniit muistot hautautui?
Sanat alkoi tehdä vankilaa
rakkaus hiljaa kuolemaa

Valehtelen, jos väitän
olevani hänen, vain häntä varten
Valehtelen, kun puhun
Siksi olen useimmiten hiljaa

Vielä yhden kerran hymyilen
kai tää on ilta viimeinen
Lämpö haihtuu ilta-aurinkoon
Käännyn pois ja yksin tiellä oon

Valehtelen, jos väitän
olevani hänen, vain häntä varten
Valehtelen, kun puhun
Siksi olen useimmiten hiljaa

. . .


Tulinuolina tuntee
pilkan hän selässään
Pettyneenä pois kulkee
nauru jälkeensä jää

Lujaa rintaansa vasten
sydän lyö sirpaleiksi särkyessään
Leikki ihmisen lasten
jälleen saa nöyrtymään

Portit linnansa sulkee
muurit on suojanaan
Kierreportaita kulkee
torniinsa korkeaan

Yksin ylhäältä katsoo
kun valot yön taivaan alla tanssivat taas
Niiden luokse niin tahtoo
eroon varjoista maan
pakoon pahuutta maan

Surusilmä on vaiti, ei liiku
muiden tahtiin ei keinunsa kiiku
Surusilmä jo valmiiksi tietää
mitä vielä saa sietää

Kun ei ymmärrä ahdasta mieltä
ventovieraiden viekasta kieltä
Yksin ulvoa saa suden lailla
sielu sielua vailla

Äänen kuulee hän yössä
ovelleen kiiruhtaa
Lento tähtienvyössä
toiveen vois toteuttaa

Sydän lyömästä lakkaa
Kuka lie oven takana odottaa?
Tuuli vain siellä hakkaa
oksia ikkunaan

Surusilmä on vaiti, ei liiku
muiden tahtiin ei keinunsa kiiku
Surusilmä jo valmiiksi tietää
mitä vielä saa sietää

Kun ei ymmärrä ahdasta mieltä
ventovieraiden viekasta kieltä
Yksin ulvoa saa suden lailla
sielu sielua vailla

Entä jos sinä tyhjällä tiellä
hänet näät, sua vastaan käy siellä
Silmät nuo katsoo sun sisimpääsi
niitä katsotko, käännätkö pääsi?

Surusilmä on vaiti, ei liiku
muiden tahtiin ei keinunsa kiiku
Surusilmä jo valmiiksi tietää
mitä vielä saa sietää

Kun ei ymmärrä ahdasta mieltä
ventovieraiden viekasta kieltä
Yksin ulvoa saa suden lailla
sielu sielua vailla

. . .


Hei nyt me tehdään talo sellainen
josta pois sä pääse et milloinkaan
Ainiaan, siellä pysyt ainiaan

Hei tehdään ulos aita sellainen
jonka yli pääse et milloinkaan
Ainiaan, siellä pysyt ainiaan

Sillä ihmismieli muuttuu
ei pysy paikallaan
Aina jotain puuttuu
se tahtoo tanssimaan

Pysy paikallasi hiljaa
silloin kaunis oot, lasienkeli
Pidä suusi kiinni
sillä koskaan totta eivät ole sanasi

Sinun läpi nään kun suunnittelet
kuinka avaat siipesi
Siksi vahdin
ettei lentoon pääse enää lasienkeli

Hei beibi älä mene kaupunkiin
paha viettelee sinut kuitenkin
Helpompaa, on se näin helpompaa

Hei beibi älä liiku iltaisin
pimeys saa pääsi sekaisin
Helpompaa on se näin helpompaa

Sillä ihmismieli muuttuu
ei pysy paikallaan
Aina jotain puuttuu
se tahtoo tanssimaan

Pysy paikallasi hiljaa
silloin kaunis oot, lasienkeli
Pidä suusi kiinni
sillä koskaan totta eivät ole sanasi

Sinun läpi nään kun suunnittelet
kuinka avaat siipesi
Siksi vahdin
ettei lentoon pääse enää lasienkeli

. . .


Siellä on taivas lähellä
On sinne hyvä kävellä
kadonneen lapsen matkoiltaan
voikukkakruunu hiuksissaan

Vain siellä varjot vaalenee
ne taipuu tanssiin hiljaiseen
Ne eivät syytä sormillaan
mun antaa olla mitä vaan

Vihreisiin oksiin kurkotan
auringonkehrää katsomaan

Kun onnen kartanolla
päivät jatkuu ikuiseen
Siellä tahdon aina olla
Sinne päästä täältä uudelleen

Oon kolkot korvet kiertänyt
ja tietä sinne etsinyt
Eksynyt illan hämärään
poltettuun maahan pimeään

Vain siellä varjot vaalenee
ne taipuu tanssiin hiljaiseen

Kun onnen kartanolla
päivät jatkuu ikuiseen
Siellä tahdon aina olla
Sinne päästä täältä uudelleen

. . .


Mä katson liekkiin kynttilän
ja käsiäni lämmitän
Kun sitä tuijottamaan jään
sun kasvot edessäni nään

"Sä et mua enää surra saa
sun täytyy elää uskaltaa
Ja kääntää sivu seuraavaan
oppia luopumaan"

Kun liian nopea on ihmisen lento
kuin sudenkorento niin hauras ja hento
Ja liian nopeasti aika voi viedä
nyt lennä ja riennä vain hetki on jäljellä

Kun kivitarhaa kävelen
haudalta halki katujen
Lupaatko mua seurata
varjella ihmisvirrassa?

"Jos tänään suru saartaa sua
oot joskus rakastanut mua
En siksi turhaan elänyt
Irti siis päästä nyt"

Kun liian nopea on ihmisen lento
kuin sudenkorento niin hauras ja hento
Ja liian nopeasti aika voi viedä
nyt lennä ja riennä vain hetki on jäljellä

Vain välähdys on elämä
vain säde valomeressä
Sammuva tähti taivaalla
mustan yön vankina

. . .


Kirkkaita värivaloja
raitoja sateenkaaresta
Rantoja jossain kaukana
haaveita varastettuja
Ei niitä koskaan omaksi saa

Edenin linnut oksalla
ne laulaa paratiisista
Kun niiden ääntä kuuntelee
niin kaiken tahtoo itselleen
Ja tietää ettei omaksi saa

Ja meitä virta vie niin nopeasti
siihen huukkuu moni lapsi
Ei kukaan kättä anna
jos siivet eivät kanna
virtaan vajoaa

Aivan kuin lapsen sadussa
jossa on toinen maailma
kaunis ja kultaa hohtava
Se särkyy kosketuksesta

Jos voisin lentää sinne löytäisin varmaan
Voisinpa lentää, kaiken löytäisin varmaan

Ja meitä virta vie niin nopeasti
siihen huukkuu moni lapsi
Ei kukaan kättä anna
jos siivet eivät kanna
virtaan vajoaa

Lauluja paratiisista

. . .


Yö peittelee maan hersoon pimeään
Yö peittelee, kun en saa unta
Yö hyräilee hiljaa säveltään
Yö hyräilee, kun en saa unta

Mä joskus jään muistoihin lepäämään
ja luulen todellisuus on vain unta
Ja joskus jään jäiseen ikävään
ja toivon kaikki ois vain pahaa unta

Pimeään, pimeään taas jään

Toisen mukaan hän lähti, mä luulin
Uskoa en voinut, kun kuulin
Meren aallot kultaani hiljaa yössä tuudittaa

Julma olla voi meren lehto
tuudittaa kuin tuonelan kehto
Minne sielut aaltojen takaa tuuli kuljettaa?

Ei eiliseen saa jäädä pidempään
On aika viimein kaikki taakse jättää
Mä silti jään jäiseen ikävään
Kai aika muistot viimeinkin hävittää

Pimeään, pimeään taas jään

Toisen mukaan hän lähti, mä luulin
Uskoa en voinut, kun kuulin
Meren aallot kultaani hiljaa yössä tuudittaa

Julma olla voi meren lehto
tuudittaa kuin tuonelan kehto
Minne sielut aaltojen takaa tuuli kuljettaa?

Mene jo, älä jää!
Lennä pois pimeään!

. . .


Hallava hiljaisuus vain ympärilläs
aika ei liikkunut ollenkaan
Toivoit et osaisit siirtää käsilläs
vuodet niin raskaat pois radaltaan

Pohjaton ikävä olla maan päällä
Muut oli menneet, sä rannalle jäit
Elämä oli muualla vain sinä täällä
Tahdoit jo soutaa myrskyä päin

Viimein on airot vettä vasten
Souda virtaan valkeaan
Hetken vain on airot vettä vasten
kulje minne sielus kaipaakaan

Aavoja pitkin pois menneestä seilaat
koskaan et kotiin palata vois
Tyynestä pinnasta kasvojas peilaat
luottamus lapsen on katseesta pois

Viimein on airot vettä vasten
Souda virtaan valkeaan
Hetken vain on airot vettä vasten
kulje minne sielus kaipaakaan

. . .


комментарии публикуются при поддержке Disqus



© 2011 Music World. Все права сохранены.