Minne värit meiltä haalistui?
Minne kauniit muistot hautautui?
Sanat alkoi tehdä vankilaa
rakkaus hiljaa kuolemaa
Valehtelen, jos väitän
olevani hänen, vain häntä varten
Valehtelen, kun puhun
Siksi olen useimmiten hiljaa
Vielä yhden kerran hymyilen
kai tää on ilta viimeinen
Lämpö haihtuu ilta-aurinkoon
Käännyn pois ja yksin tiellä oon
Valehtelen, jos väitän
olevani hänen, vain häntä varten
Valehtelen, kun puhun
Siksi olen useimmiten hiljaa
|
Switch to English 
