Jo Karjalan kunnailla lehtii puu,
jo Karjalan koivikot tuuhettuu
Käki kukkuu siellä ja kevät on,
vie sinne mun kaihoni pohjaton
Mä tunnen vaaras' ja vuoristovyös'
ja kaskies' sauhut ja uinuvat yös'
ja synkkäin metsies' aarniopuut
ja siintävät salmes' ja vuonojen suut
Siell' usein matkani määrätöin
läpi metsien kulki ja näreikköin
Minä seisoin vaaroilla paljain päin,
missä Karjalan kauniin eessäin näin
|
Switch to English 
